Rakkaudesta Mäntyharjuun, siivotaan omat roskamme

Aurinkoisten kevätpäivien ja virkistävien sateiden ansiosta lumikinokset ovat viimein alkaneet antaa tietä keväälle. Kuten aina ennenkin, lumen alta paljastuu ruohon, sammaleen ja muiden kesäisten elementtien lisäksi kaikki ihmisten talven aikana ympäristöön viskaamat roskat. Tupakantumpeista työhanskoihin ja oluttölkeistä terveyssiteisiin teiden pientareet ovat jälleen puhjenneet vähemmän esteettiseen väriloistoonsa.

Tämä on aihe joka jaksaa puhuttaa vuosi toisensa perään. Aihe ei ole mielikuvituksellinen eikä millään tavalla omaperäinen, mutta sitäkin suuremmin tekee kipeää joutua jälleen tästä asiasta huomauttamaan. Mikään kun ei tunnu vuosien varrella muuttuneen.

Roskaaminen on kunnille kuluerä. Minkä joku heittää silkkaa laiskuuttaan tai ajattelemattomuuttaan

käsistään pois, jonkun toisen täytyy korjata myöhemmin asianmukaiseen loppusijoituspaikkaan. On

kuntien oma päätös kuinka paljon ne ovat valmiita satsaamaan yleiseen viihtyvyyteen tai millä alueilla prioriteetit ovat korkeimmat. Joka tapauksessa roskaajat kuluttavat sekä omia että kanssakuntalaisten verovaroja sotkujensa siistimiseen, enemmän tai vähemmän.

Erityisen karu näky lähes ympäri vuoden on rautatieaseman parkkipaikka, joka näyttää olevan nuorison kovassa suosiossa. Siellä eväät tuntuvat maistuvan ja usein käärepaperit heitetään autojen ikkunoista pihalle. Ne roskat, jotka eksyvät surullisen pieneen avoimeen roskakoriin, herättävät varislintujen ja lokkien kiinnostuksen ja levitellään ympäriinsä siitäkin huolimatta, että joku on ne jo kertaalleen ymmärtänyt olla viskaamatta ympäristöön. Syy sille, miksi asemalla ei ole kunnollista roska-astiaa on kuulemma se, että joku sen kuitenkin viskaisi siitä järveen. Olemmeko todella näin sivistymättömiä? Roskiksen voi myös pultata maahan tai upottaa sinne molukkien tavoin.

Rautatieasema on ensimmäinen ja viimeinen kuva Mäntyharjusta niille, jotka vierailevat täällä junalla kulkien. Millaisen ensivaikutelman haluamme heille kylästämme antaa?

Uutissivustoilla sekä sosiaalisessa mediassa on erityisesti nostettu tapetille kaksi jätelajiketta viime

aikoina; tupakantumpit ja uutena nousevana tähtenä kasvomaskit. Nämä kaverukset värittävät myös

Mäntyharjun katukuvaa. Yleiset roskakorit ovat pullollaan ihmisten kaupasta ulos tullessaan pois

heittämiä kasvomaskeja eikä tyhjennys tapahdu läheskään tarpeeksi tehokkaasti. Tuulten ja lintujen

ansiosta ne kulkevat pitkiäkin matkoja ja pahimmassa tapauksessa tarttuvat villieläimiin tuhoisin

seurauksin.

Joka vuosi ihmisiä kannustetaan erilaisiin tempauksiin joiden tarkoituksena on muodostaa edullisia

siivouspartioita puhdistamaan katukuvaa. Samalla toivotaan lasten ja nuorten oppivan ympäristöarvoja ja pitämään yllä kierrättämisen jaloa taitoa. Ennen kuin kukaan ehtii kuvitella että minulla olisi jotakin kyseisiä teemapäviä ja -viikkoja vastaan, vakuutan, että näin ei ole. Aktiivisena plogging-harrastajana on suuri ilo nähdä muitakin vapaaehtoisia puhdistamassa teiden pientareita, mutta loppujen lopuksi kyseiset hankkeet on luotu ainoastaan siksi, että jotkut meistä eivät vain saa aikaiseksi viedä omia roskiaan roskikseen.