Vuorovaikutus, vaikuttamisen mahdollisuus ja kuulluksi tuleminen

Onko meillä mahdollisuus ja uskallusta aitoon vuorovaikutukseen?

Jokaisella meistä on kokemus sekä hyvästä vuorovaikutuksesta, että siitä vähemmän hyvästä.

Kunnallisissa luottamustehtävissä olen usein tullut miettineeksi ja esille ottanutkin kunnan toiminnan

merkityksen sosiaalisen yhteisvastuun kantajana: kuulluksi tuleminen yhteisten asioiden hoitamisen

järjestelyissä. Yhtä tärkeä osa on huomioida seuraavaa;

-onko kunta antanut työntekijöille mahdollisuuden tehdä työtä, johon on palkattu.

-onko työntekijälle sälytetty muita tehtäviä, jotka eivät tue perustehtävää?

-onko osaamisen tuki oikeanlaista

-arvostetaanko, annetaanko työrauha ja tehdäänkö sellaista tehtävää tukevaa ja kuntalaisten tarpeisiin vastaamiseen tähtäävää moniammatillista yhteistyötä?

-onko henkilökunnan osaamisalueita, joita voisi kohdentaa tai henkilöiden osaamisalueita

yhteistoiminnalla yhdistää, vahvistaa vaikutusta?

Epäilemättä monia näistä luetelluista asioista on toteutunut ja toteutetaan. Asia ja näkökulma on aina ajankohtainen. Ei puolta sanaa siitä, etteikö osaamista henkilöstöllä kautta linjan olisi, mutta mikäli koulutusta ja muuttuneiden käytäntöjen oppimisen ja esim. tekniikan huiman nopean kehittymisen myötä tietoa jokaisessa työtehtävässä ei ole ollut mahdollisuutta hankkia.

On mahdottomuus hoitaa tehtäviä niiden vaatimusten edellyttämällä tavalla. Viittaan mm. kiinteistöjen huoltoon ja tekniseen osaamisten ylläpitoon. Seuraukset ovat - kuten tiedämme - kiinteistöjen kunnon ala-arvoinen tilanne. Tuskallisinta on kaikille se, että seuraukset koettelevat niin monien tuntoja siitä, miten tällainen on mahdollista? Ei tietenkään ole tervettä jäädä märehtimään, eikä syyttelemiseen ole järkevää juuttua.

Mutta opiksi on otettava, ja jos mahdollista virheitä ei tule toistaa.